Loppuvuoden treenaamisen ja kisaamisen iloa

Minullahan on jo pidempään ollut treenimotivaatio hukassa - ei kokonaan mutta hetkellisesti. Syksyn mittaan olen sitä kuitenkin pikkuhiljaa saanut takaisin ja olen joutunut tekemään töitä todella paljon sen kanssa, että saan sen onnistuneen treenifiiliksen myös kisoihin. Syksyn aikana ja varsinkin loppuvuodesta alkoi omassa päässä loksahtelemaan asioita ja pikku hiljaa sain siirrettyä sitä hyvää fiilistä myös kisoihin. Mutta on se vaikeeta! Pidemmän päälle ne melkein nollat ja hyllyt paljon lohduta, vaikka olisi kuinka hyvä rata. Siinä sitä sitten voi vaan itse miettiä, että missä vika ja mitä pitää tehdä toisin.

Vihdoin lokakuussa alkoi taas omatoimitreenitkin maistumaan. Tekosyitähän on helppo keksiä, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. :)

Vilmalla loppuvuoden treeneihin kuului tokon alokasluokan liikkeitä sekä kuivaharjottelua tulevaa vepekautta ajatellen. Edelleenkään en tiedä saanko tuosta tokossa itselleni ikinä alokasluokan koiraa, mutta pääasia, että tehdään ja pidetään kivaa. Vilma nauttii ja minä nautin, niin mikäs siinä.

Mantan  kanssa treeniohjelmaan kuului loppuvuoden aikana lähinnä keppikulmia ja kontakteja. Kontaktit on edelleen pikkasen epävarmoja, naksuttimen avulla jatkettiin oikean paikan löytymistä.  Tokkopa ne ikinä enää täydelliseksi tulee, mutta niinkun monesti oon todennut, että meillä tuon koiran kanssa toimii se harmaa alue, joten niin kauan kuin asiasta ei oteta painetta tai stressiä kaikki menee mukvasti :D

Loppuvuoden kisat meni ihan ok, yksi nollakin onnistuttiin saamaan lokakuussa kasaan. Vaikka ohjaaja yritti kyllä pilate radan ihan loppuun asti ;) Marraskuussa ja joulukuun alussa haettiin taas lähinnä hyvää ja saumatonta yhteistyötä kisoissa ja se kyllä onnistukin, vaikka tuloksilla ei tosiaan juhlittu, ratojen jälkeen oli kiva fiilis.

Valitettavasti kisa - ja varsinkin treenikausi sai nopean lopun, kun meillä alettiin sairastamaan kennelyskää. Mantalla nousi myös kuume ja käytiin hakemassa vauhtia nesteytyksestä sekä saatiin lääkekuuri. Onneksi nämä auttoivat ja mantan oireet alkoivat nopeasti paranemaan. Jimi sairastui myös, mutta lääkekuurin avulla onneksi saatiin häneltäkin tauti paranemaan. Vanhin koirani täytti joulukuussa yhdeksän ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kennelyskä vieraili taloudessa.  Täytyy todeta, että yhtään useammin en kyllä toivo taudin meillä vierailevan.

Kunhan koirat saadaan varmasti terveeksi ja kuntoa taas nostatettua niin palaamme treeni - ja kisakentille. Näillä näkymin tammikuun puolessa välissä. Kyllä sitä jo täällä odotellaankin :)

Hupaisan poppoo toivottaa kaikille oikein mukavaa vuotta 2017!

Treenaamisen iloa!

Vihdoin, pitkästä aikaa sain itseni hallille omatoimitreeneihin. Meinasin jo perua, kun oli niin paljon hommat kotona kesken, mutta onneksi en perunut.

Vilmalla tokon alokasluokan liikkeitä sekä tulevaa vepekautta ajatellen oikea ja vasen - käskyn opettamista merkkkien avulla. Jestas se on niin hyvänmielen koira! Tauko oli tehnyt Vilmalle hyvää ja treeni-into oli taas ylitsepursuavaa. Alokkaan liikkeistä seuraaminen ( meillä vielä muutamia metrejä) onnistui tosi hyvin, istu-maahan - liike sujui eri kulmista ja käsiavulla sekä ilman, noutokapulan pito. Maahanmeno eri tilanteissa seiso - liikkeen kautta ja vauhdista alkoi sujumaan myös. Palkkaa vaihtelin, oli alustalla, heitin maahan sekä pallo. Kaikki toimi ja kiva, kun Vilma innostuu myös lelusta. Olipas meillä Vilman kanssa hauskaa! :)

Mantan  kanssa tehtiin kontakteja: puomi, A ja keinu. Keinu oli vähän epävarma ja sen treenaamista täytyy vaan ottaa enemmän mukaan treeniohjelmaan. Puomi oli tällä kertaa paras, A vähän hidas, mutta ihan ok sekin. Tällä kertaa käytin naksutinta ja namipalkkaa + palloa. Naksutin toimi kyllä tosi hyvin ja auttaa varmasti siinä, että paikkaan tulee varmuutta, kun saan heti ilmotettua oikein suoritetusta tehtävästä. Ehdottomasti hyvät treenit myös ManManin kanssa!

Tiedän, että olen onnistunut tekemään hyvän treenin ennen kaikkea Mantan kanssa, kun saan olla kotona rauhassa ja Man malttaa mennä metriä edemmäksi pötköttelemään. Vilmasta en tiedä, se on aina rauhallinen kotona, mutta luulen, että labramoottorin herneet on laitettu töihin tänään :D

Seuraavia treenejä innokkaasti odotellen!

Treeni - ja kisavuosi pähkinänkuoressa :D

Alla päivitys nykyhetkeen :D Jatkossa kotisivujen ohella minun on tarkoitus päivittää tänne kuulumisia kotisivujen "uutisvirtaa" laajemmin. Yritys on kova, katsotaan kuinka onnistun ;)

ELÄMÄÄ ALKUVUODESTA: 

Helmikuu alkoi ja päättyi mitä parhaimmalla tavalla! Mantan kanssa starttailtiin loman jälkeen 7.2 kolmen lähdön verran Heiluhäntien kisoissa JAU Areenalla Sipoossa. Otin pitkästä myös hyppärin mukaan. Loma ilmeisesti oli tehnyt tehtävänsä, koska yhteistyö sujui aivan mahtavavsti ja kisafiilis oli mitä parhain. Hyppäriltä saatiin harmillinen vitonen, kun jostain syystä loppusuoran rima tipahti alas. Seuraavassa agilähdössä hyvä flow jatkui ja saatiin kuin saatiinkin viimeinen ykkösluokan LUVA ja SERT sekä menolippu kakkosiin! Ihan huippufiilis! Se on mahtava tunne, kun yhteistyö sujuu! :D Starttailtiin myös yksi kakkosten lähtö. Siitä taisi muistaakseni tulla HYL, oli vähän haparointia, mutta myös paljon onnistumisia. Koirassa alkoi jo pikkasen näkymään väsymys ja ehkä ohjaajakin olisi voinut tehdä huolellisempaa työtä ;)

Helmikuussa taidettiin käydä yhdet ohjatut treenit, muuten oikeastaan ollaan treenailtu yksikseen. Mutta kyllä sekin on tehnyt hyvää - harjotella niitä asioita, joita meillä on vinopino to do - listassa.

Helmikuun 28.päivä jälleen kisailtiin JAU Areenalla PORSK RY:n kisoissa. Ekalta radalta tuli HYL, kun otin puomin alastulon uudestaan. Seuraavalta radalta kiidettiinkin sitten ensimmäinen LUVA! :D No ihan parasta! Paljon on parannettavaa (to do - lista taas kasvaa) ja käännöksiä pitää saada tiukemmaksi, mutta muuten oikein hyvä rata!

Toko -puolella Mantsun kanssa ollaan myös edistytty! Nooran avustuksella ollaan saatu ruutuun menoa paremmaksi ja suoremmaksi. Manta siis tuppas kiertämään ruudun niin, että meni ihan vasemman puoleista etulaitaa ruutuun. JA SE KAPULA!! Kyllä kuulkaa treenaaminen toisen kanssa kannattaa, koska sitä saattaa välillä saada ihan uusia ajatuksia ja lähteä siitä omalta mukavuusalueelta pois ;) Jostain syystä keksin kokeilla Mantan kanssa kapulan pitoa niin, että koira on sivulla eikä edessä. Ja kappas! Sehän toimii! Manta on syystä tuntemattomasta ilmeisesti paineistunut siitä, että joutuisi olemaan sen kapulan kanssa mun edessä. Noh, taktiikkamuutos ja nyt näkyy valoa tunnelin päässä! Että ehkä me saadaankin tuo liike vielä toimivaksi :D

Vilman kanssa ollaan myös treenattu tokoa ja hänen kanssaan on meinanut myöskin tulla kapulaongelma. Koira on ollut sivulla, mutta aina kun olen kapulan koiralle antanut ei joko mielellään ota sitä tai lähtee peruuttamaan. Noh, saimmepa tässäkin ajatuksen, että kokeillaanpa niin, että koira onkin edessä ja KAS! Sehän toimii ;) Mitä tästä taas opimme. Älä jää jumittamaan oletettuihin tapoihin. Se tuli todistettua ihan kahden koiran verran. Se mukavuusalue! Sieltä kannattaa aina välillä hypätä pois :D

Vilman kanssa myös seuraaminen ja sivulle tulo sekä siinä olo on parantunut. Toki, en varmasti saa seuraamisesta ikinä mitenkään kauhean tiivistä ja koirakin voi olla vino, mutta jos vaan muuten saadaan kaikki ALO - liikkeet kuosiin niin en usko, että tuloksien saaminen tuosta seuraamisesta jää kiinni.

Vilman kanssa on niin parasta tehdä töitä! Koira, joka on ihan aidosti ja oikeesti sitä mieltä että työhommat on maailman parasta ja palkan eteen voi hakea vaikka kuun taivaalta! Koira on aina iloinen ja onnellinen tehdessään töitä. Ei sillä, että Manta ei olisi. SE on vaan niin erillainen koira treenata.

Mantallahan tosiaan näitä ihmeellisiä jumituksia aina silloin tällöin tulee. Kun joku asia, ja se voi olla mikä vaan, on koiralle jotenkin vaikea tai "pelottava", Manta ikään kuin jää jumittamaan asian kanssa. Eli jollain tavalla lamaantuu täysin tai sitten vastaavasti tilanne saattaa jäädä "vähän päälle". Näitähän on meidän historiassa ollut muun muassa kontaktit agilityssä ja nyt taas! Aivan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista syytä, Manta ei jälleen kerran suostu menemään puomia. Nousee ylöstulolle ja jää siihen. Ja jos puomia ottaa muutaman esteen kautta, menee kyllä ylöstulolle ihan normaalisti, mutta sitten tapahtuu jotain.  Ei kerta kaikkiaan liiku yhtään mihinkään ylöstulon yläpäästä. Ymmärtäisin, jos koira olisi vaikka kipeä, mutta uskoisin että kipu vaikuttaisi muihinkin esteisiin, tai edes A:han. Mutta ei! Se on ainoastaan puomi.

ELÄMÄ MAALISKUUSTA ETEEN PÄIN: 

Manta tosiaan jumitti tuon puomin kanssa aikansa, kunnes taas aivan yhtä nopeasti kuin ongelma oli tullutkin, se poistui. Tällä hetkellä kontaktit menee suht ok, pikkasen miettii paikkaansa, mutta tosi harvoin juoksee enää läpi ilman lupaa. Tekee sitä kyllä, mutta harvoin. Treeniä niihin vaan enemmän niin loppuu alastulon himmailu :D
Mantan kanssa treenaaminen kaiken kaikkiaan on melko haastavaa. Kesän aikana koira on agilitykisoissa ja oikeastaan myös treeneissä kuumunut tosi, tosi paljon. kaiken kaikkiaan maaliskuusta tähän kylmään lokakuuhun asti treeni - ja kisamenestys on ollut vaihtelevaa. Noustiin heinäkuun alussa kolmosiin ja heinäkuun puolessa välissä saatiin kolmosen ensimmäinen nollatulos sekä samalla ensimmäinen SERT -A. Pääsimme JAU:n valmennustiimiin ja treenaamme Ville Liukan valvovan silmän alla ainakin ensi kesään asti. Meillä on nyt parit ohjatut treenit alla ja olen saanut itse valtavasti taas apua ohjaukseeni. Joten ehdottomasti näen valoa tunnelin päässä. Kisamenestys on ollut melko vaihtelevaa huonojen ja hyvien HYL - tuloksien välillä. On sieltä varmaan tullut muutama ihan oikea tuloskin, mutta opetellaan nyt kisaamaan kolmosissa ;)

Tokon treenaaminen on jäännyt vähemmälle. Muutenhan liikkeet alkaa olla kunnossa, mutta se perhanan ruutu ei vaan ota tuulta alleen. Ehkä tässä on pieni tokomasennus menossa, mutta eiköhän se into sieltä taas sekin tule. :D

Vilman kanssa kesä vepeiltiin, mutta kisamaan ei päästy. Kokeet olivat niin täynnä, että parhaimmillaan taidettiin olla jollain varasijan varasijalla. Meinasi tämän takia loppua usko lajiin, mutta aloitettiin treenaamaan uuden ohjeen mukaisia liikkeitä ja ensi kesänä sitten heti kisavesille.

Vilman kanssa ollaan tehty vepeen liittyviä kuivanmaan treenejä (Käskystä oikee ja vasen) ja omaksi iloksi tokojuttuja. Kyllä se kokeeseen meneminen houkuttelee edelleen, mutta katsotaan nyt :D

Koirat käyvät säännöllisesti vyöhyketerapiassa ja kummatkin ovat säännösllisen epäsäännöllisesti jumissa. Nyt varsinkin, kun ilmat kylmenivät niin Vilma meni aivan totaallisen jumiin, mutta hoitojen jälkeen on sekin jo parempi.