Alla päivitys nykyhetkeen :D Jatkossa kotisivujen ohella minun on tarkoitus päivittää tänne kuulumisia kotisivujen "uutisvirtaa" laajemmin. Yritys on kova, katsotaan kuinka onnistun ;)
ELÄMÄÄ ALKUVUODESTA:
Helmikuu alkoi ja päättyi mitä parhaimmalla tavalla! Mantan kanssa starttailtiin loman jälkeen 7.2 kolmen lähdön verran Heiluhäntien kisoissa JAU Areenalla Sipoossa. Otin pitkästä myös hyppärin mukaan. Loma ilmeisesti oli tehnyt tehtävänsä, koska yhteistyö sujui aivan mahtavavsti ja kisafiilis oli mitä parhain. Hyppäriltä saatiin harmillinen vitonen, kun jostain syystä loppusuoran rima tipahti alas. Seuraavassa agilähdössä hyvä flow jatkui ja saatiin kuin saatiinkin viimeinen ykkösluokan LUVA ja SERT sekä menolippu kakkosiin! Ihan huippufiilis! Se on mahtava tunne, kun yhteistyö sujuu! :D Starttailtiin myös yksi kakkosten lähtö. Siitä taisi muistaakseni tulla HYL, oli vähän haparointia, mutta myös paljon onnistumisia. Koirassa alkoi jo pikkasen näkymään väsymys ja ehkä ohjaajakin olisi voinut tehdä huolellisempaa työtä ;)
Helmikuussa taidettiin käydä yhdet ohjatut treenit, muuten oikeastaan ollaan treenailtu yksikseen. Mutta kyllä sekin on tehnyt hyvää - harjotella niitä asioita, joita meillä on vinopino to do - listassa.
Helmikuun 28.päivä jälleen kisailtiin JAU Areenalla PORSK RY:n kisoissa. Ekalta radalta tuli HYL, kun otin puomin alastulon uudestaan. Seuraavalta radalta kiidettiinkin sitten ensimmäinen LUVA! :D No ihan parasta! Paljon on parannettavaa (to do - lista taas kasvaa) ja käännöksiä pitää saada tiukemmaksi, mutta muuten oikein hyvä rata!
Toko -puolella Mantsun kanssa ollaan myös edistytty! Nooran avustuksella ollaan saatu ruutuun menoa paremmaksi ja suoremmaksi. Manta siis tuppas kiertämään ruudun niin, että meni ihan vasemman puoleista etulaitaa ruutuun. JA SE KAPULA!! Kyllä kuulkaa treenaaminen toisen kanssa kannattaa, koska sitä saattaa välillä saada ihan uusia ajatuksia ja lähteä siitä omalta mukavuusalueelta pois ;) Jostain syystä keksin kokeilla Mantan kanssa kapulan pitoa niin, että koira on sivulla eikä edessä. Ja kappas! Sehän toimii! Manta on syystä tuntemattomasta ilmeisesti paineistunut siitä, että joutuisi olemaan sen kapulan kanssa mun edessä. Noh, taktiikkamuutos ja nyt näkyy valoa tunnelin päässä! Että ehkä me saadaankin tuo liike vielä toimivaksi :D
Vilman kanssa ollaan myös treenattu tokoa ja hänen kanssaan on meinanut myöskin tulla kapulaongelma. Koira on ollut sivulla, mutta aina kun olen kapulan koiralle antanut ei joko mielellään ota sitä tai lähtee peruuttamaan. Noh, saimmepa tässäkin ajatuksen, että kokeillaanpa niin, että koira onkin edessä ja KAS! Sehän toimii ;) Mitä tästä taas opimme. Älä jää jumittamaan oletettuihin tapoihin. Se tuli todistettua ihan kahden koiran verran. Se mukavuusalue! Sieltä kannattaa aina välillä hypätä pois :D
Vilman kanssa myös seuraaminen ja sivulle tulo sekä siinä olo on parantunut. Toki, en varmasti saa seuraamisesta ikinä mitenkään kauhean tiivistä ja koirakin voi olla vino, mutta jos vaan muuten saadaan kaikki ALO - liikkeet kuosiin niin en usko, että tuloksien saaminen tuosta seuraamisesta jää kiinni.
Vilman kanssa on niin parasta tehdä töitä! Koira, joka on ihan aidosti ja oikeesti sitä mieltä että työhommat on maailman parasta ja palkan eteen voi hakea vaikka kuun taivaalta! Koira on aina iloinen ja onnellinen tehdessään töitä. Ei sillä, että Manta ei olisi. SE on vaan niin erillainen koira treenata.
Mantallahan tosiaan näitä ihmeellisiä jumituksia aina silloin tällöin tulee. Kun joku asia, ja se voi olla mikä vaan, on koiralle jotenkin vaikea tai "pelottava", Manta ikään kuin jää jumittamaan asian kanssa. Eli jollain tavalla lamaantuu täysin tai sitten vastaavasti tilanne saattaa jäädä "vähän päälle". Näitähän on meidän historiassa ollut muun muassa kontaktit agilityssä ja nyt taas! Aivan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista syytä, Manta ei jälleen kerran suostu menemään puomia. Nousee ylöstulolle ja jää siihen. Ja jos puomia ottaa muutaman esteen kautta, menee kyllä ylöstulolle ihan normaalisti, mutta sitten tapahtuu jotain. Ei kerta kaikkiaan liiku yhtään mihinkään ylöstulon yläpäästä. Ymmärtäisin, jos koira olisi vaikka kipeä, mutta uskoisin että kipu vaikuttaisi muihinkin esteisiin, tai edes A:han. Mutta ei! Se on ainoastaan puomi.
ELÄMÄ MAALISKUUSTA ETEEN PÄIN:
Manta tosiaan jumitti tuon puomin kanssa aikansa, kunnes taas aivan yhtä nopeasti kuin ongelma oli tullutkin, se poistui. Tällä hetkellä kontaktit menee suht ok, pikkasen miettii paikkaansa, mutta tosi harvoin juoksee enää läpi ilman lupaa. Tekee sitä kyllä, mutta harvoin. Treeniä niihin vaan enemmän niin loppuu alastulon himmailu :D
Mantan kanssa treenaaminen kaiken kaikkiaan on melko haastavaa. Kesän aikana koira on agilitykisoissa ja oikeastaan myös treeneissä kuumunut tosi, tosi paljon. kaiken kaikkiaan maaliskuusta tähän kylmään lokakuuhun asti treeni - ja kisamenestys on ollut vaihtelevaa. Noustiin heinäkuun alussa kolmosiin ja heinäkuun puolessa välissä saatiin kolmosen ensimmäinen nollatulos sekä samalla ensimmäinen SERT -A. Pääsimme JAU:n valmennustiimiin ja treenaamme Ville Liukan valvovan silmän alla ainakin ensi kesään asti. Meillä on nyt parit ohjatut treenit alla ja olen saanut itse valtavasti taas apua ohjaukseeni. Joten ehdottomasti näen valoa tunnelin päässä. Kisamenestys on ollut melko vaihtelevaa huonojen ja hyvien HYL - tuloksien välillä. On sieltä varmaan tullut muutama ihan oikea tuloskin, mutta opetellaan nyt kisaamaan kolmosissa ;)
Tokon treenaaminen on jäännyt vähemmälle. Muutenhan liikkeet alkaa olla kunnossa, mutta se perhanan ruutu ei vaan ota tuulta alleen. Ehkä tässä on pieni tokomasennus menossa, mutta eiköhän se into sieltä taas sekin tule. :D
Vilman kanssa kesä vepeiltiin, mutta kisamaan ei päästy. Kokeet olivat niin täynnä, että parhaimmillaan taidettiin olla jollain varasijan varasijalla. Meinasi tämän takia loppua usko lajiin, mutta aloitettiin treenaamaan uuden ohjeen mukaisia liikkeitä ja ensi kesänä sitten heti kisavesille.
Vilman kanssa ollaan tehty vepeen liittyviä kuivanmaan treenejä (Käskystä oikee ja vasen) ja omaksi iloksi tokojuttuja. Kyllä se kokeeseen meneminen houkuttelee edelleen, mutta katsotaan nyt :D
Koirat käyvät säännöllisesti vyöhyketerapiassa ja kummatkin ovat säännösllisen epäsäännöllisesti jumissa. Nyt varsinkin, kun ilmat kylmenivät niin Vilma meni aivan totaallisen jumiin, mutta hoitojen jälkeen on sekin jo parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti