Taas on alkuvuosi mennyt hujauksessa! Ja yllätys, melko pitkälti harrastusten parissa, vaikka toki muutakin on elämään mahtunut!
Harrastaminen Mantan kanssa. Koska aikaisemmasta kirjoituksesta on taas tovi jos toinenkin vierähtänyt, kävin lukemassa aikaisemman kirjoitukseni. Se on julkaistu lokakuussa ja näin puolivuotta myöhemmin voin todeta painivani samojen ongelmien kanssa. Kisoja ollaan jonkun verran käyty, ei mitenkään suuria määriä kennelyskästä johtuvasta sairaslomasta ja tuossa keväällä tulleesta totaali jumiudesta. Mutta ne kisatulokset. Hyllyjä ja millon mitäkin muuta paitsi nollia. Tänä vuonna ollaan vissiin onnistuttu saamaan yksi tai kaksi nollaa. En tajua, niin paljon läheltä piti - tilanteita ja niin paljon hyviä ratoja, mutta ei niitä hiton nollia.
Viime perjantaina olin kisaamassa Teivon raviradalla YLÖKK:n järkkäämissä kisoissa, ja tuli kyllä totaallinen masennus. Kisattiin neljä rataa ja kaikki oli suoraansanottuna niin paskoja. Loppujen lopuksi viimesen radan kohdalla koira alkoi ontumaan eikä suostunut enää hyppäämään. Mikä lie kramppi, koska kotona jo käveli, vaikka toki näki että jumissa oli. Nyt muutaman päivän päästä kävelee ja on ihan normaalin näköinen - toki ollut levolla lauantain ja sunnuntain. Noh, huomenna jatkuu hoidot niin katsotaan miten sitten jatkossa.. Mutta olin aivan totaallisen rikkiloppupoikki noiden ratojen jälkeen. Nimenomaan henkisesti. Oli tosi, tosi kova paikka mulle. Onneksi oli 180 km ajettavaa kotiin niin ehti vääntää itkun jos toisenkin.
Lähdin kisoihin tosi kivalla mielellä ja ajatuksena, että mennään tekemään parhaamme ja pidetään kivaa. En tiedä mitä tapahtu, mutta jo ensimmäinen rata oli aivan kaaos enkä saanut enää kasattua päätäni yhtään seuraaviin lähtöihin. Huonot radat olivat aikamoinen sekoitus omaa sähellystä ja koiran kuumumista. Toisin sanoen kaaosta ;) En yleensä ole sellainen, joka jää kisoissa murehtimaan ja pohtimaan ja saan aika hyvin nollattua tilanteen ratojen välissä. Ehkä perjantain kisaamiseen vaikutti sekin, että olin kisoissa yksin ja harvinaista kyllä, siellä ei ollut ketään tuttua. Eli en päässyt avautumaan kenellekkään sillä sekunilla, kun se olisi ollut enemmän kuin tarpeen.
Tällä hetkellä kamppailen sen kanssa, että miten ihmeessä saan sen hyvän treenimoodin sinne kisakentille. Meillä menee treeneissä niin sairaan hyvin. Ollaan käyty kevään mittaan muutamissa valmennuksissa eri silmäparien alla ja tietysti omassa viikkovalmennuksessa. Tällä hetkellä joudun tekemään ihan mielettömän paljon ajatustyöskentelyä tuon otuksen kanssa ja nimenomaan näiden harrastamiseen liittyvissä asioissa.
Toki ymmärrän, että tämä on nyt vain notkahdus ja se on käytävä läpi. Ja ehkä me noustaan sit entistä ehompana ;)
Toko jätettiin Mantan kanssa kokonaan pois. Ei tuosta koirasta vain ole siihen. Manta paineistuu siitä niin paljon. Meillä on kisaoikeus AVOon ja mietin, että jos avon liikkeiden opetteluun (esimerkiksi tämä surullisen kuuluisa ruutu tai aikaisemmin noutokapula) menee ihan oikeasti vuosi tai vuosia, ja silti koira ei suostu menemään ruutuun, tai jos menee kokee sen niin epämiellyttäväksi, että itsellä pahaa tekee, Niin MIKSI? Miksi kiusaan koiraa ja yritän väkisin, kun voimme keskittyä tuohon aksaan ja kaikkeen muuhun Mantan mielestä kivaan.
Eli tässä kun lukee noita edellisiä rivejä, niin summa summarum ei meillä aina niin helppoa ole ;) Mutta silti, Mantan kanssa on kiva touhuta ja tuo koira on kyllä opettanut mulle enemmän kuin toivoa saattaa. Ja Manta on taas monessa asiassa ihan äärimmäisen helppo. Pystyy pitämään vapaana missä vaan, tulee toimeen niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Ja oikeasti, meillä on kevään aikana myös onnistuneita kisoja ja treenejä takana, joten missään nimessä, kun katsoo isompaa kokonaisuutta, ei voi olla kuin tyytyväinen. Koira ja etenkin ohjaaja ;) on kehittynyt tosi, tosi paljon! Tästä jatketaan ja ensi kausi on kyllä ihan ehdottomasti meidän kausi! :P
Ja onhan mulla niitä muitakin koiria! Vilma on jäänyt kokonaan eläkkeelle harrastuksistaan ja viettää täysin koti - ja seurakoiran elämää. Vilma sterkattiin toukokuun alussa ja samalla poistettiin muutama patti. Yksi pateista oli pahanlaatuinen asteikolla yksi. Eli melko lievä kuitenkin. Haava ei ole ottanut oikein parantuaakseen ja ollaan käyty kontrollissa. Nyt vihdoin saatiin sen osalta puhtaat paperit, mutta leikkauksen jälkeen puhkesi korvatulehdus ja tänää ei päästy kontrollista todellakaan sen osalta läpi. Tipat vaihdettiin kortisonitippoihin ja uusi kontrolli parin viikon päästä. Yksi imusolmuke on kasvanut ja sitä nyt seuraillaan, että onko ärtynyt leikkauksesta, siitä seuranneesta tulehduksesta ja lääkkeistä. Jos ei häviä, niin sitä aletaan sitten myöhemmin tutkimaan. Koiran vointi edellä mennään koko ajan. Ja Vilmahan voi todella hyvin! Mutta tänään juuri lääkärin kanssa keskusteltiin, ja sen päätöksen olen tehnyt, että en laita Vilmaa minkäänlaisia syöpähoitoja yms läpikäymään. Vilma on elänyt mahtavan elämän ja jos vointi huononee niin hän saa lähteä saappaat jalassa. Mutta onneksi mitä suuremmalla todennäköisyydellä Vilmalla on vielä monta, monta vuotta elämää edessä. <3
Ja onhan meillä Nooa, Noo Noobertkin!
Pieni iloinen puolivuotias rasavilliauspailapsi! :P Nooan kanssa ollaan kevään mittaan tutustuttu tokoon ja agilityyn. Hän on oikein pätevä tekemään töitä! Ahne kuin mikä ja oppii todella nopeasti! Lelulla leikkiminen ei ole ollut mikään itseestäänselvyys, mutta pikku hiljaa siinäkin ollaan päästy tosi hyvälle mallille. Nykyään jo pystyy lelullakin palkkaamaan. Nooa painaa tällä hetkellä reilu 16 kg ja on noin 50 cm, eli hänestä tulee kyllä iso poika. Kotona laumassa yrittää kyllä uhitella ja käyttää sikailematta hyväksi, jos joku päästää vaikka kupille. Ei nöyristele yhtään. Vieraiden koirien kanssa taas on varovaisempi ja varautuneempi, mikä on tosi hyvä! Tulee kyllä toimeen, tai ainakin tähän mennessä on tullut toimeen kaikkien koirakavereiden kanssa ja ihmisiä rrrrrakastaaa!!!!
Tässä tämänkertainen vuodatus! Lupaan (taas) olla ahkerampi kirjoittaja! Päivitän tässä samalla kotisivuja ja lisäilen galleriaan kuvia.
maanantai 29. toukokuuta 2017
sunnuntai 16. lokakuuta 2016
Loppuvuoden treenaamisen ja kisaamisen iloa
Minullahan on jo pidempään ollut treenimotivaatio hukassa - ei kokonaan mutta hetkellisesti. Syksyn mittaan olen sitä kuitenkin pikkuhiljaa saanut takaisin ja olen joutunut tekemään töitä todella paljon sen kanssa, että saan sen onnistuneen treenifiiliksen myös kisoihin. Syksyn aikana ja varsinkin loppuvuodesta alkoi omassa päässä loksahtelemaan asioita ja pikku hiljaa sain siirrettyä sitä hyvää fiilistä myös kisoihin. Mutta on se vaikeeta! Pidemmän päälle ne melkein nollat ja hyllyt paljon lohduta, vaikka olisi kuinka hyvä rata. Siinä sitä sitten voi vaan itse miettiä, että missä vika ja mitä pitää tehdä toisin.
Vihdoin lokakuussa alkoi taas omatoimitreenitkin maistumaan. Tekosyitähän on helppo keksiä, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. :)
Vilmalla loppuvuoden treeneihin kuului tokon alokasluokan liikkeitä sekä kuivaharjottelua tulevaa vepekautta ajatellen. Edelleenkään en tiedä saanko tuosta tokossa itselleni ikinä alokasluokan koiraa, mutta pääasia, että tehdään ja pidetään kivaa. Vilma nauttii ja minä nautin, niin mikäs siinä.
Mantan kanssa treeniohjelmaan kuului loppuvuoden aikana lähinnä keppikulmia ja kontakteja. Kontaktit on edelleen pikkasen epävarmoja, naksuttimen avulla jatkettiin oikean paikan löytymistä. Tokkopa ne ikinä enää täydelliseksi tulee, mutta niinkun monesti oon todennut, että meillä tuon koiran kanssa toimii se harmaa alue, joten niin kauan kuin asiasta ei oteta painetta tai stressiä kaikki menee mukvasti :D
Loppuvuoden kisat meni ihan ok, yksi nollakin onnistuttiin saamaan lokakuussa kasaan. Vaikka ohjaaja yritti kyllä pilate radan ihan loppuun asti ;) Marraskuussa ja joulukuun alussa haettiin taas lähinnä hyvää ja saumatonta yhteistyötä kisoissa ja se kyllä onnistukin, vaikka tuloksilla ei tosiaan juhlittu, ratojen jälkeen oli kiva fiilis.
Valitettavasti kisa - ja varsinkin treenikausi sai nopean lopun, kun meillä alettiin sairastamaan kennelyskää. Mantalla nousi myös kuume ja käytiin hakemassa vauhtia nesteytyksestä sekä saatiin lääkekuuri. Onneksi nämä auttoivat ja mantan oireet alkoivat nopeasti paranemaan. Jimi sairastui myös, mutta lääkekuurin avulla onneksi saatiin häneltäkin tauti paranemaan. Vanhin koirani täytti joulukuussa yhdeksän ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun kennelyskä vieraili taloudessa. Täytyy todeta, että yhtään useammin en kyllä toivo taudin meillä vierailevan.
Kunhan koirat saadaan varmasti terveeksi ja kuntoa taas nostatettua niin palaamme treeni - ja kisakentille. Näillä näkymin tammikuun puolessa välissä. Kyllä sitä jo täällä odotellaankin :)
Hupaisan poppoo toivottaa kaikille oikein mukavaa vuotta 2017!
Treenaamisen iloa!
Vihdoin, pitkästä aikaa sain itseni hallille omatoimitreeneihin. Meinasin jo perua, kun oli niin paljon hommat kotona kesken, mutta onneksi en perunut.
Vilmalla tokon alokasluokan liikkeitä sekä tulevaa vepekautta ajatellen oikea ja vasen - käskyn opettamista merkkkien avulla. Jestas se on niin hyvänmielen koira! Tauko oli tehnyt Vilmalle hyvää ja treeni-into oli taas ylitsepursuavaa. Alokkaan liikkeistä seuraaminen ( meillä vielä muutamia metrejä) onnistui tosi hyvin, istu-maahan - liike sujui eri kulmista ja käsiavulla sekä ilman, noutokapulan pito. Maahanmeno eri tilanteissa seiso - liikkeen kautta ja vauhdista alkoi sujumaan myös. Palkkaa vaihtelin, oli alustalla, heitin maahan sekä pallo. Kaikki toimi ja kiva, kun Vilma innostuu myös lelusta. Olipas meillä Vilman kanssa hauskaa! :)
Mantan kanssa tehtiin kontakteja: puomi, A ja keinu. Keinu oli vähän epävarma ja sen treenaamista täytyy vaan ottaa enemmän mukaan treeniohjelmaan. Puomi oli tällä kertaa paras, A vähän hidas, mutta ihan ok sekin. Tällä kertaa käytin naksutinta ja namipalkkaa + palloa. Naksutin toimi kyllä tosi hyvin ja auttaa varmasti siinä, että paikkaan tulee varmuutta, kun saan heti ilmotettua oikein suoritetusta tehtävästä. Ehdottomasti hyvät treenit myös ManManin kanssa!
Tiedän, että olen onnistunut tekemään hyvän treenin ennen kaikkea Mantan kanssa, kun saan olla kotona rauhassa ja Man malttaa mennä metriä edemmäksi pötköttelemään. Vilmasta en tiedä, se on aina rauhallinen kotona, mutta luulen, että labramoottorin herneet on laitettu töihin tänään :D
Seuraavia treenejä innokkaasti odotellen!
Vilmalla tokon alokasluokan liikkeitä sekä tulevaa vepekautta ajatellen oikea ja vasen - käskyn opettamista merkkkien avulla. Jestas se on niin hyvänmielen koira! Tauko oli tehnyt Vilmalle hyvää ja treeni-into oli taas ylitsepursuavaa. Alokkaan liikkeistä seuraaminen ( meillä vielä muutamia metrejä) onnistui tosi hyvin, istu-maahan - liike sujui eri kulmista ja käsiavulla sekä ilman, noutokapulan pito. Maahanmeno eri tilanteissa seiso - liikkeen kautta ja vauhdista alkoi sujumaan myös. Palkkaa vaihtelin, oli alustalla, heitin maahan sekä pallo. Kaikki toimi ja kiva, kun Vilma innostuu myös lelusta. Olipas meillä Vilman kanssa hauskaa! :)
Mantan kanssa tehtiin kontakteja: puomi, A ja keinu. Keinu oli vähän epävarma ja sen treenaamista täytyy vaan ottaa enemmän mukaan treeniohjelmaan. Puomi oli tällä kertaa paras, A vähän hidas, mutta ihan ok sekin. Tällä kertaa käytin naksutinta ja namipalkkaa + palloa. Naksutin toimi kyllä tosi hyvin ja auttaa varmasti siinä, että paikkaan tulee varmuutta, kun saan heti ilmotettua oikein suoritetusta tehtävästä. Ehdottomasti hyvät treenit myös ManManin kanssa!
Tiedän, että olen onnistunut tekemään hyvän treenin ennen kaikkea Mantan kanssa, kun saan olla kotona rauhassa ja Man malttaa mennä metriä edemmäksi pötköttelemään. Vilmasta en tiedä, se on aina rauhallinen kotona, mutta luulen, että labramoottorin herneet on laitettu töihin tänään :D
Seuraavia treenejä innokkaasti odotellen!
torstai 13. lokakuuta 2016
Treeni - ja kisavuosi pähkinänkuoressa :D
Alla päivitys nykyhetkeen :D Jatkossa kotisivujen ohella minun on tarkoitus päivittää tänne kuulumisia kotisivujen "uutisvirtaa" laajemmin. Yritys on kova, katsotaan kuinka onnistun ;)
ELÄMÄÄ ALKUVUODESTA:
Helmikuu alkoi ja päättyi mitä parhaimmalla tavalla! Mantan kanssa starttailtiin loman jälkeen 7.2 kolmen lähdön verran Heiluhäntien kisoissa JAU Areenalla Sipoossa. Otin pitkästä myös hyppärin mukaan. Loma ilmeisesti oli tehnyt tehtävänsä, koska yhteistyö sujui aivan mahtavavsti ja kisafiilis oli mitä parhain. Hyppäriltä saatiin harmillinen vitonen, kun jostain syystä loppusuoran rima tipahti alas. Seuraavassa agilähdössä hyvä flow jatkui ja saatiin kuin saatiinkin viimeinen ykkösluokan LUVA ja SERT sekä menolippu kakkosiin! Ihan huippufiilis! Se on mahtava tunne, kun yhteistyö sujuu! :D Starttailtiin myös yksi kakkosten lähtö. Siitä taisi muistaakseni tulla HYL, oli vähän haparointia, mutta myös paljon onnistumisia. Koirassa alkoi jo pikkasen näkymään väsymys ja ehkä ohjaajakin olisi voinut tehdä huolellisempaa työtä ;)
Helmikuussa taidettiin käydä yhdet ohjatut treenit, muuten oikeastaan ollaan treenailtu yksikseen. Mutta kyllä sekin on tehnyt hyvää - harjotella niitä asioita, joita meillä on vinopino to do - listassa.
Helmikuun 28.päivä jälleen kisailtiin JAU Areenalla PORSK RY:n kisoissa. Ekalta radalta tuli HYL, kun otin puomin alastulon uudestaan. Seuraavalta radalta kiidettiinkin sitten ensimmäinen LUVA! :D No ihan parasta! Paljon on parannettavaa (to do - lista taas kasvaa) ja käännöksiä pitää saada tiukemmaksi, mutta muuten oikein hyvä rata!
Toko -puolella Mantsun kanssa ollaan myös edistytty! Nooran avustuksella ollaan saatu ruutuun menoa paremmaksi ja suoremmaksi. Manta siis tuppas kiertämään ruudun niin, että meni ihan vasemman puoleista etulaitaa ruutuun. JA SE KAPULA!! Kyllä kuulkaa treenaaminen toisen kanssa kannattaa, koska sitä saattaa välillä saada ihan uusia ajatuksia ja lähteä siitä omalta mukavuusalueelta pois ;) Jostain syystä keksin kokeilla Mantan kanssa kapulan pitoa niin, että koira on sivulla eikä edessä. Ja kappas! Sehän toimii! Manta on syystä tuntemattomasta ilmeisesti paineistunut siitä, että joutuisi olemaan sen kapulan kanssa mun edessä. Noh, taktiikkamuutos ja nyt näkyy valoa tunnelin päässä! Että ehkä me saadaankin tuo liike vielä toimivaksi :D
Vilman kanssa ollaan myös treenattu tokoa ja hänen kanssaan on meinanut myöskin tulla kapulaongelma. Koira on ollut sivulla, mutta aina kun olen kapulan koiralle antanut ei joko mielellään ota sitä tai lähtee peruuttamaan. Noh, saimmepa tässäkin ajatuksen, että kokeillaanpa niin, että koira onkin edessä ja KAS! Sehän toimii ;) Mitä tästä taas opimme. Älä jää jumittamaan oletettuihin tapoihin. Se tuli todistettua ihan kahden koiran verran. Se mukavuusalue! Sieltä kannattaa aina välillä hypätä pois :D
Vilman kanssa myös seuraaminen ja sivulle tulo sekä siinä olo on parantunut. Toki, en varmasti saa seuraamisesta ikinä mitenkään kauhean tiivistä ja koirakin voi olla vino, mutta jos vaan muuten saadaan kaikki ALO - liikkeet kuosiin niin en usko, että tuloksien saaminen tuosta seuraamisesta jää kiinni.
Vilman kanssa on niin parasta tehdä töitä! Koira, joka on ihan aidosti ja oikeesti sitä mieltä että työhommat on maailman parasta ja palkan eteen voi hakea vaikka kuun taivaalta! Koira on aina iloinen ja onnellinen tehdessään töitä. Ei sillä, että Manta ei olisi. SE on vaan niin erillainen koira treenata.
Mantallahan tosiaan näitä ihmeellisiä jumituksia aina silloin tällöin tulee. Kun joku asia, ja se voi olla mikä vaan, on koiralle jotenkin vaikea tai "pelottava", Manta ikään kuin jää jumittamaan asian kanssa. Eli jollain tavalla lamaantuu täysin tai sitten vastaavasti tilanne saattaa jäädä "vähän päälle". Näitähän on meidän historiassa ollut muun muassa kontaktit agilityssä ja nyt taas! Aivan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista syytä, Manta ei jälleen kerran suostu menemään puomia. Nousee ylöstulolle ja jää siihen. Ja jos puomia ottaa muutaman esteen kautta, menee kyllä ylöstulolle ihan normaalisti, mutta sitten tapahtuu jotain. Ei kerta kaikkiaan liiku yhtään mihinkään ylöstulon yläpäästä. Ymmärtäisin, jos koira olisi vaikka kipeä, mutta uskoisin että kipu vaikuttaisi muihinkin esteisiin, tai edes A:han. Mutta ei! Se on ainoastaan puomi.
ELÄMÄ MAALISKUUSTA ETEEN PÄIN:
Manta tosiaan jumitti tuon puomin kanssa aikansa, kunnes taas aivan yhtä nopeasti kuin ongelma oli tullutkin, se poistui. Tällä hetkellä kontaktit menee suht ok, pikkasen miettii paikkaansa, mutta tosi harvoin juoksee enää läpi ilman lupaa. Tekee sitä kyllä, mutta harvoin. Treeniä niihin vaan enemmän niin loppuu alastulon himmailu :D
Mantan kanssa treenaaminen kaiken kaikkiaan on melko haastavaa. Kesän aikana koira on agilitykisoissa ja oikeastaan myös treeneissä kuumunut tosi, tosi paljon. kaiken kaikkiaan maaliskuusta tähän kylmään lokakuuhun asti treeni - ja kisamenestys on ollut vaihtelevaa. Noustiin heinäkuun alussa kolmosiin ja heinäkuun puolessa välissä saatiin kolmosen ensimmäinen nollatulos sekä samalla ensimmäinen SERT -A. Pääsimme JAU:n valmennustiimiin ja treenaamme Ville Liukan valvovan silmän alla ainakin ensi kesään asti. Meillä on nyt parit ohjatut treenit alla ja olen saanut itse valtavasti taas apua ohjaukseeni. Joten ehdottomasti näen valoa tunnelin päässä. Kisamenestys on ollut melko vaihtelevaa huonojen ja hyvien HYL - tuloksien välillä. On sieltä varmaan tullut muutama ihan oikea tuloskin, mutta opetellaan nyt kisaamaan kolmosissa ;)
Tokon treenaaminen on jäännyt vähemmälle. Muutenhan liikkeet alkaa olla kunnossa, mutta se perhanan ruutu ei vaan ota tuulta alleen. Ehkä tässä on pieni tokomasennus menossa, mutta eiköhän se into sieltä taas sekin tule. :D
Vilman kanssa kesä vepeiltiin, mutta kisamaan ei päästy. Kokeet olivat niin täynnä, että parhaimmillaan taidettiin olla jollain varasijan varasijalla. Meinasi tämän takia loppua usko lajiin, mutta aloitettiin treenaamaan uuden ohjeen mukaisia liikkeitä ja ensi kesänä sitten heti kisavesille.
Vilman kanssa ollaan tehty vepeen liittyviä kuivanmaan treenejä (Käskystä oikee ja vasen) ja omaksi iloksi tokojuttuja. Kyllä se kokeeseen meneminen houkuttelee edelleen, mutta katsotaan nyt :D
Koirat käyvät säännöllisesti vyöhyketerapiassa ja kummatkin ovat säännösllisen epäsäännöllisesti jumissa. Nyt varsinkin, kun ilmat kylmenivät niin Vilma meni aivan totaallisen jumiin, mutta hoitojen jälkeen on sekin jo parempi.
ELÄMÄÄ ALKUVUODESTA:
Helmikuu alkoi ja päättyi mitä parhaimmalla tavalla! Mantan kanssa starttailtiin loman jälkeen 7.2 kolmen lähdön verran Heiluhäntien kisoissa JAU Areenalla Sipoossa. Otin pitkästä myös hyppärin mukaan. Loma ilmeisesti oli tehnyt tehtävänsä, koska yhteistyö sujui aivan mahtavavsti ja kisafiilis oli mitä parhain. Hyppäriltä saatiin harmillinen vitonen, kun jostain syystä loppusuoran rima tipahti alas. Seuraavassa agilähdössä hyvä flow jatkui ja saatiin kuin saatiinkin viimeinen ykkösluokan LUVA ja SERT sekä menolippu kakkosiin! Ihan huippufiilis! Se on mahtava tunne, kun yhteistyö sujuu! :D Starttailtiin myös yksi kakkosten lähtö. Siitä taisi muistaakseni tulla HYL, oli vähän haparointia, mutta myös paljon onnistumisia. Koirassa alkoi jo pikkasen näkymään väsymys ja ehkä ohjaajakin olisi voinut tehdä huolellisempaa työtä ;)
Helmikuussa taidettiin käydä yhdet ohjatut treenit, muuten oikeastaan ollaan treenailtu yksikseen. Mutta kyllä sekin on tehnyt hyvää - harjotella niitä asioita, joita meillä on vinopino to do - listassa.
Helmikuun 28.päivä jälleen kisailtiin JAU Areenalla PORSK RY:n kisoissa. Ekalta radalta tuli HYL, kun otin puomin alastulon uudestaan. Seuraavalta radalta kiidettiinkin sitten ensimmäinen LUVA! :D No ihan parasta! Paljon on parannettavaa (to do - lista taas kasvaa) ja käännöksiä pitää saada tiukemmaksi, mutta muuten oikein hyvä rata!
Toko -puolella Mantsun kanssa ollaan myös edistytty! Nooran avustuksella ollaan saatu ruutuun menoa paremmaksi ja suoremmaksi. Manta siis tuppas kiertämään ruudun niin, että meni ihan vasemman puoleista etulaitaa ruutuun. JA SE KAPULA!! Kyllä kuulkaa treenaaminen toisen kanssa kannattaa, koska sitä saattaa välillä saada ihan uusia ajatuksia ja lähteä siitä omalta mukavuusalueelta pois ;) Jostain syystä keksin kokeilla Mantan kanssa kapulan pitoa niin, että koira on sivulla eikä edessä. Ja kappas! Sehän toimii! Manta on syystä tuntemattomasta ilmeisesti paineistunut siitä, että joutuisi olemaan sen kapulan kanssa mun edessä. Noh, taktiikkamuutos ja nyt näkyy valoa tunnelin päässä! Että ehkä me saadaankin tuo liike vielä toimivaksi :D
Vilman kanssa ollaan myös treenattu tokoa ja hänen kanssaan on meinanut myöskin tulla kapulaongelma. Koira on ollut sivulla, mutta aina kun olen kapulan koiralle antanut ei joko mielellään ota sitä tai lähtee peruuttamaan. Noh, saimmepa tässäkin ajatuksen, että kokeillaanpa niin, että koira onkin edessä ja KAS! Sehän toimii ;) Mitä tästä taas opimme. Älä jää jumittamaan oletettuihin tapoihin. Se tuli todistettua ihan kahden koiran verran. Se mukavuusalue! Sieltä kannattaa aina välillä hypätä pois :D
Vilman kanssa myös seuraaminen ja sivulle tulo sekä siinä olo on parantunut. Toki, en varmasti saa seuraamisesta ikinä mitenkään kauhean tiivistä ja koirakin voi olla vino, mutta jos vaan muuten saadaan kaikki ALO - liikkeet kuosiin niin en usko, että tuloksien saaminen tuosta seuraamisesta jää kiinni.
Vilman kanssa on niin parasta tehdä töitä! Koira, joka on ihan aidosti ja oikeesti sitä mieltä että työhommat on maailman parasta ja palkan eteen voi hakea vaikka kuun taivaalta! Koira on aina iloinen ja onnellinen tehdessään töitä. Ei sillä, että Manta ei olisi. SE on vaan niin erillainen koira treenata.
Mantallahan tosiaan näitä ihmeellisiä jumituksia aina silloin tällöin tulee. Kun joku asia, ja se voi olla mikä vaan, on koiralle jotenkin vaikea tai "pelottava", Manta ikään kuin jää jumittamaan asian kanssa. Eli jollain tavalla lamaantuu täysin tai sitten vastaavasti tilanne saattaa jäädä "vähän päälle". Näitähän on meidän historiassa ollut muun muassa kontaktit agilityssä ja nyt taas! Aivan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista syytä, Manta ei jälleen kerran suostu menemään puomia. Nousee ylöstulolle ja jää siihen. Ja jos puomia ottaa muutaman esteen kautta, menee kyllä ylöstulolle ihan normaalisti, mutta sitten tapahtuu jotain. Ei kerta kaikkiaan liiku yhtään mihinkään ylöstulon yläpäästä. Ymmärtäisin, jos koira olisi vaikka kipeä, mutta uskoisin että kipu vaikuttaisi muihinkin esteisiin, tai edes A:han. Mutta ei! Se on ainoastaan puomi.
ELÄMÄ MAALISKUUSTA ETEEN PÄIN:
Manta tosiaan jumitti tuon puomin kanssa aikansa, kunnes taas aivan yhtä nopeasti kuin ongelma oli tullutkin, se poistui. Tällä hetkellä kontaktit menee suht ok, pikkasen miettii paikkaansa, mutta tosi harvoin juoksee enää läpi ilman lupaa. Tekee sitä kyllä, mutta harvoin. Treeniä niihin vaan enemmän niin loppuu alastulon himmailu :D
Mantan kanssa treenaaminen kaiken kaikkiaan on melko haastavaa. Kesän aikana koira on agilitykisoissa ja oikeastaan myös treeneissä kuumunut tosi, tosi paljon. kaiken kaikkiaan maaliskuusta tähän kylmään lokakuuhun asti treeni - ja kisamenestys on ollut vaihtelevaa. Noustiin heinäkuun alussa kolmosiin ja heinäkuun puolessa välissä saatiin kolmosen ensimmäinen nollatulos sekä samalla ensimmäinen SERT -A. Pääsimme JAU:n valmennustiimiin ja treenaamme Ville Liukan valvovan silmän alla ainakin ensi kesään asti. Meillä on nyt parit ohjatut treenit alla ja olen saanut itse valtavasti taas apua ohjaukseeni. Joten ehdottomasti näen valoa tunnelin päässä. Kisamenestys on ollut melko vaihtelevaa huonojen ja hyvien HYL - tuloksien välillä. On sieltä varmaan tullut muutama ihan oikea tuloskin, mutta opetellaan nyt kisaamaan kolmosissa ;)
Tokon treenaaminen on jäännyt vähemmälle. Muutenhan liikkeet alkaa olla kunnossa, mutta se perhanan ruutu ei vaan ota tuulta alleen. Ehkä tässä on pieni tokomasennus menossa, mutta eiköhän se into sieltä taas sekin tule. :D
Vilman kanssa kesä vepeiltiin, mutta kisamaan ei päästy. Kokeet olivat niin täynnä, että parhaimmillaan taidettiin olla jollain varasijan varasijalla. Meinasi tämän takia loppua usko lajiin, mutta aloitettiin treenaamaan uuden ohjeen mukaisia liikkeitä ja ensi kesänä sitten heti kisavesille.
Vilman kanssa ollaan tehty vepeen liittyviä kuivanmaan treenejä (Käskystä oikee ja vasen) ja omaksi iloksi tokojuttuja. Kyllä se kokeeseen meneminen houkuttelee edelleen, mutta katsotaan nyt :D
Koirat käyvät säännöllisesti vyöhyketerapiassa ja kummatkin ovat säännösllisen epäsäännöllisesti jumissa. Nyt varsinkin, kun ilmat kylmenivät niin Vilma meni aivan totaallisen jumiin, mutta hoitojen jälkeen on sekin jo parempi.
torstai 4. helmikuuta 2016
UUDEN ALKU
Täällä se on taas - BLOGI! Olen saanut muutaman kerran palautetta siitä, kun en päivitä blogia ja kerro Hupaisan kuulumisia. ;) Itse asiassa edellisen blogin salasana on niin hyvässä tallessa, että en enää sinne pääse. Mutta tässäpä on tapahtunut niin paljon, että uuden alku myös blogissa on tervetullutta!
Tässä kuitenkin vielä vanhan blogin osoite, jos haluaa muistella :)
Vilman pennut
Hetkeksi kuitenkin paluu menneeseen.
Tässä reilun vuoden aikana on tapahtunut niin paljon! Noora alkoi kisaamaan Vilman kanssa 2014 syyskuussa, kun halusin koiralle motivoituneen ohjaajan, joka jaksaa treenailla sekä kisailla. Tiesin, että Vilmalla ei ole kovin kauaa "aktiiviuraa" jäljellä. Aluksi mietin, että kesän 2015 loppuun, mutta koira oli kesällä edelleen hyvässä kunnossa, joten syksylle oli myös treenipaikka sekä kisoja suunnitteilla jonkin verran. Syksyn aikana kuitenkin koiran käytös selkeästi muuttui. Hypyt eivät olleet enää samanlaisia kuin kesällä tai keväällä eikä koira mielestäni palautunut treenien ja kisojen jälkeen enää yhtä hyvin kuin aikaisemmin, vaikka kävi suht' säännöllisesti huollossa. Joten loppuvuodesta tein päätöksen, että Vilma jää agilityeläkkeelle. Vaikka päätös oli vaikea, niin uskon sen olleen täysin oikea. Vilma on pysynyt terveenä ja hyviä vuosia on vielä paljon edessä Lopettaminen teki myös selkeästi Vilmalle hyvää, koiran käytös muuttui valtavasti ja minulla on jälleen kotona yksi iloinen ja pomppiva labradorinnoutaja.
Noora ja Vilma ovat pärjänneet aivan loistavasti. kisoja ollaan kierrelty urakalla ja mahtavin kokemus oli totta kai SM - kisat Oulussa. Tänä vuonna ei henkilökohtaiset nollat ihan yksilökisaan riittänyt, mutta pari edusti HSKK:ta joukkueessa. Reissu oli ihan mahtava. Toinen ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia on Riihimäellä saavutettu hyppyserti! Ei olisi uskonut ikikuunapäivänä, että semmoinenkin voidaan vielä saada. Ihan mahtavaa! Nooran ja Vilman kanssa on kyllä ollut upeita hetkiä, paljon hauskoja treenejä ja kisoja.
Ainiin! Miksikö annoin Vilman lainaohjaajalle? Perheeseemme syntyi maaliskuussa 2015 poika, joka jo mahassa ollessaan oli treeneissä ja kisoissa mukana ja nyt 10,5 kuukauden ikäisenä on jos jonkinlaiset koirakarkelot tullut kierrettyä. Helppo lapsi, joka jo kolmiviikkoisena oli mukana treenihallilla. En halunnut Vilmalle pidempää taukoa harrastamisesta, joten päätin kysästä Nooraa ohjaksiin. Sairaalassa ollessa ihanat, ihanat tukijoukot kuskasivat koiraa treeneihin, ristiäisten aikana koira oli valmennuksessa ja mitä kaikkea! Miten sitä ihminen löytääkin näin ihania ihmisiä ympärilleen! <3
Vilman kanssa aloitettiin kesällä 2015 vesipelastus. Se oli ollut haaveena jo kauan ja vihdoin pääsimme sitä treenaamaan, kun Hausjärven Haukut perusti vepe - ryhmän. Kesä oli täynnä treenaamista ja kisoja. Tuli onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta ihan huipun ryhmän ansiosta saatiin kuin saatiinkin tulokset SOVE:sta ja ALO:sta sekä kilpailuoikeuden AVO - luokkaan. Tänä kesänä jatkamme siis AVOimen parissa ja tavoite on saada siinä kolme vaadittavaa ykköstulosta ja kisaoikeus VOI -luokkaan. tavoite on treenata ainakin tämä kesä ja jos koira vaan pysyy kunnossa niin vielä 2017 kesä. Mutta nyt mennään ihan koiran kunnon ja voinnin mukaan.
(Kuvat: Suvi Virtala)
Koska agility jäi pois, olemme alkaneet treenaamaan tokoa. Siinä tavoite on suorittaa koulutustunnus TK1. Jos kisakentille ei päästä, niin ainakin on tullut treenattua ja Vilmakin on saanut vielä talvellakin tehdä jotain. Se on vaan niin hyvänmielen koira ja aina yhtä innokkaasti tekemässä mitä vain. :)
Vilman tuloksia voi käydä vakoilemassa:
Vilma jalostustietojärjestelmässä
Mantan kanssa ollaan suorittetu BH, tokoiltu koulutustunnus TK1 ja kisattu agilityssa kahden LUVAn verran. Mantan kanssa on harrastaminen on siitä haastavaa, että ikinä ei tiedä millä päällä koira on, vaikka siis aina ihan jokaikinen kerta, lähtee töihin enemmän kuin innoissan. Manta on todella ohjaajapehmeä ja tässä on ohjaaja saanut käydä oman koulun läpi, jotta yhteistyö on saatu mahdollisimman hyvin sujumaan.
Tokossa muuttuivat säännöt ja meillä on nyt hieman kisataukoa, koska kapulan noudon kanssa on suuria ongelmia. Jostain syystä koira paineistuu todella paljon ja tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa koira kyllä innoissaan hakee kapulan ja tulee lähemmäksi, mutta jää noin metrin päähän pönöttämään kapula suussa eikä suostu tulemaan lähelle. Uskokaa pois, jos jonkinlaista treeniä asian suhteen ollaan tehty. Toivotaan, että jokin palanen Mantsulin päässä loksahtaa paikoilleen ja päästään tässä asiassa eteen päin. Joten toistaiseksi on turha haaveille kisoihin lähtemisestä, mutta jospa loppuvuodesta..
Mantalla on myös ollut hieman epäonnea matkassa ja takana on kuukauden sairasloma jalan venähdyksen takia. Koira kuvattiin kokonaisuudessaan ja luustosta ei löytynyt mitään. Joten venähdyksenä hoidettiin ja lepoa oli nelisen viikkoa. Nyt ollaan kuitenkin treenailtu ja kisailtu jo useamman kuukauden ajan eikä merkkejä ontumisesta ole. Hyvä niin!
Tässä on kyllä koira, joka pistää ohjaajan aivonystyrät liikkeelle kun jatkuvasti "taistellaan"jonkinlaisen ongelman parissa. Ei ole helppoa, mutta taatusti opettavaista :D
Agilitykisoja ollaan kierrelty melkoset määrät ja siellä nyt suurin ongelma varmaankin on ohjaajan korvien välissä ;) Hyllyjä tulee, kun kontakteja uusitaan ja plakkarissa on melkoinen määrä vitosia. Noh, kyllä se vika nolla sieltä tulee ajan kanssa. :P
Keväällä Mantan lonkat ja kyynärät kuvattiin ja priimat A/A ja 0/0.
Mantan tuloksia voi käydä katsomassa:
Manta jalostustietojärjestelmässä
Nyt onkin tarkoitus ryhdistäytyä blogin suhteen ja päivitellä treeni - ja kisatapahtumia sekä kaikkea muuta Hupaisan porukan elämässä tapahtuvaa. Vilman pentujen kuulumisia olisi myöskin tarkoitus jossain vaiheessa päivitellä. Sielläkin on tullut vaikka millä mitalla menestymisiä kaikenlaisten töiden ja harrastusten parissa. mama - Vilma on niin ylpeä lapsistaan. :)
Blogin ulkoasu tässä vielä muokkautuu ja on kesken, mutta pikku hiljaa..pikku hiljaa.. ;)
Vauhdikasta helmikuuta,
Johanna
Kennel Hupaisan
Tässä kuitenkin vielä vanhan blogin osoite, jos haluaa muistella :)
Vilman pennut
Hetkeksi kuitenkin paluu menneeseen.
Tässä reilun vuoden aikana on tapahtunut niin paljon! Noora alkoi kisaamaan Vilman kanssa 2014 syyskuussa, kun halusin koiralle motivoituneen ohjaajan, joka jaksaa treenailla sekä kisailla. Tiesin, että Vilmalla ei ole kovin kauaa "aktiiviuraa" jäljellä. Aluksi mietin, että kesän 2015 loppuun, mutta koira oli kesällä edelleen hyvässä kunnossa, joten syksylle oli myös treenipaikka sekä kisoja suunnitteilla jonkin verran. Syksyn aikana kuitenkin koiran käytös selkeästi muuttui. Hypyt eivät olleet enää samanlaisia kuin kesällä tai keväällä eikä koira mielestäni palautunut treenien ja kisojen jälkeen enää yhtä hyvin kuin aikaisemmin, vaikka kävi suht' säännöllisesti huollossa. Joten loppuvuodesta tein päätöksen, että Vilma jää agilityeläkkeelle. Vaikka päätös oli vaikea, niin uskon sen olleen täysin oikea. Vilma on pysynyt terveenä ja hyviä vuosia on vielä paljon edessä Lopettaminen teki myös selkeästi Vilmalle hyvää, koiran käytös muuttui valtavasti ja minulla on jälleen kotona yksi iloinen ja pomppiva labradorinnoutaja.
Noora ja Vilma ovat pärjänneet aivan loistavasti. kisoja ollaan kierrelty urakalla ja mahtavin kokemus oli totta kai SM - kisat Oulussa. Tänä vuonna ei henkilökohtaiset nollat ihan yksilökisaan riittänyt, mutta pari edusti HSKK:ta joukkueessa. Reissu oli ihan mahtava. Toinen ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia on Riihimäellä saavutettu hyppyserti! Ei olisi uskonut ikikuunapäivänä, että semmoinenkin voidaan vielä saada. Ihan mahtavaa! Nooran ja Vilman kanssa on kyllä ollut upeita hetkiä, paljon hauskoja treenejä ja kisoja.
Ainiin! Miksikö annoin Vilman lainaohjaajalle? Perheeseemme syntyi maaliskuussa 2015 poika, joka jo mahassa ollessaan oli treeneissä ja kisoissa mukana ja nyt 10,5 kuukauden ikäisenä on jos jonkinlaiset koirakarkelot tullut kierrettyä. Helppo lapsi, joka jo kolmiviikkoisena oli mukana treenihallilla. En halunnut Vilmalle pidempää taukoa harrastamisesta, joten päätin kysästä Nooraa ohjaksiin. Sairaalassa ollessa ihanat, ihanat tukijoukot kuskasivat koiraa treeneihin, ristiäisten aikana koira oli valmennuksessa ja mitä kaikkea! Miten sitä ihminen löytääkin näin ihania ihmisiä ympärilleen! <3
Vilman kanssa aloitettiin kesällä 2015 vesipelastus. Se oli ollut haaveena jo kauan ja vihdoin pääsimme sitä treenaamaan, kun Hausjärven Haukut perusti vepe - ryhmän. Kesä oli täynnä treenaamista ja kisoja. Tuli onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta ihan huipun ryhmän ansiosta saatiin kuin saatiinkin tulokset SOVE:sta ja ALO:sta sekä kilpailuoikeuden AVO - luokkaan. Tänä kesänä jatkamme siis AVOimen parissa ja tavoite on saada siinä kolme vaadittavaa ykköstulosta ja kisaoikeus VOI -luokkaan. tavoite on treenata ainakin tämä kesä ja jos koira vaan pysyy kunnossa niin vielä 2017 kesä. Mutta nyt mennään ihan koiran kunnon ja voinnin mukaan.
Koska agility jäi pois, olemme alkaneet treenaamaan tokoa. Siinä tavoite on suorittaa koulutustunnus TK1. Jos kisakentille ei päästä, niin ainakin on tullut treenattua ja Vilmakin on saanut vielä talvellakin tehdä jotain. Se on vaan niin hyvänmielen koira ja aina yhtä innokkaasti tekemässä mitä vain. :)
Vilman tuloksia voi käydä vakoilemassa:
Vilma jalostustietojärjestelmässä
Mantan kanssa ollaan suorittetu BH, tokoiltu koulutustunnus TK1 ja kisattu agilityssa kahden LUVAn verran. Mantan kanssa on harrastaminen on siitä haastavaa, että ikinä ei tiedä millä päällä koira on, vaikka siis aina ihan jokaikinen kerta, lähtee töihin enemmän kuin innoissan. Manta on todella ohjaajapehmeä ja tässä on ohjaaja saanut käydä oman koulun läpi, jotta yhteistyö on saatu mahdollisimman hyvin sujumaan.
Tokossa muuttuivat säännöt ja meillä on nyt hieman kisataukoa, koska kapulan noudon kanssa on suuria ongelmia. Jostain syystä koira paineistuu todella paljon ja tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa koira kyllä innoissaan hakee kapulan ja tulee lähemmäksi, mutta jää noin metrin päähän pönöttämään kapula suussa eikä suostu tulemaan lähelle. Uskokaa pois, jos jonkinlaista treeniä asian suhteen ollaan tehty. Toivotaan, että jokin palanen Mantsulin päässä loksahtaa paikoilleen ja päästään tässä asiassa eteen päin. Joten toistaiseksi on turha haaveille kisoihin lähtemisestä, mutta jospa loppuvuodesta..
Mantalla on myös ollut hieman epäonnea matkassa ja takana on kuukauden sairasloma jalan venähdyksen takia. Koira kuvattiin kokonaisuudessaan ja luustosta ei löytynyt mitään. Joten venähdyksenä hoidettiin ja lepoa oli nelisen viikkoa. Nyt ollaan kuitenkin treenailtu ja kisailtu jo useamman kuukauden ajan eikä merkkejä ontumisesta ole. Hyvä niin!
Tässä on kyllä koira, joka pistää ohjaajan aivonystyrät liikkeelle kun jatkuvasti "taistellaan"jonkinlaisen ongelman parissa. Ei ole helppoa, mutta taatusti opettavaista :D
Agilitykisoja ollaan kierrelty melkoset määrät ja siellä nyt suurin ongelma varmaankin on ohjaajan korvien välissä ;) Hyllyjä tulee, kun kontakteja uusitaan ja plakkarissa on melkoinen määrä vitosia. Noh, kyllä se vika nolla sieltä tulee ajan kanssa. :P
Keväällä Mantan lonkat ja kyynärät kuvattiin ja priimat A/A ja 0/0.
Mantan tuloksia voi käydä katsomassa:
Manta jalostustietojärjestelmässä
Nyt onkin tarkoitus ryhdistäytyä blogin suhteen ja päivitellä treeni - ja kisatapahtumia sekä kaikkea muuta Hupaisan porukan elämässä tapahtuvaa. Vilman pentujen kuulumisia olisi myöskin tarkoitus jossain vaiheessa päivitellä. Sielläkin on tullut vaikka millä mitalla menestymisiä kaikenlaisten töiden ja harrastusten parissa. mama - Vilma on niin ylpeä lapsistaan. :)
Blogin ulkoasu tässä vielä muokkautuu ja on kesken, mutta pikku hiljaa..pikku hiljaa.. ;)
Vauhdikasta helmikuuta,
Johanna
Kennel Hupaisan
Tilaa:
Kommentit (Atom)